Jalkapallon pelaaminen talvella

Jalkapallo on puhtaasti kesälaji, se on itsestäänselvyys. Etelä-Euroopassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa futista päästäänkin pelaamaan ympäri vuoden viheriöillä, vaikkakin tukala helle ja rankkasateet voivat olla näissä maissa pelaajien riesana. Suomessa moni pääsarjatasonkin jalkapalloilija toivottaisi varmasti tervetulleeksi isommatkin monsuunit kesäisin Pohjolaan, jos kauden ensimmäisiä otteluita ei tarvitsisi pelata pakkaslukemissa. Suomen sääolosuhteet eivät ole missään tapauksessa optimaaliset huippujalkapallolle, joten pelikausi täytyy aloittaa jo varhain keväällä, kun kenttien laidoilla voi vielä nähdä lumikasoja.

Veikkausliiga alkaa normaalisti huhtikuun puolivälin tienoilla. Auringonvaloa on siihen vuodenaikaan riittämiin, jotta SM-tason pelejä voidaan järjestää. Kirkkain paistekaan ei silti takaa lämpöä, sillä ei ole lainkaan tavatonta, että avauskierroksilla pelataan miinusasteissa.

Kuten pesäpallossa, myös jalkapallossa lämpötila vaikuttaa kentän ja pallon ominaisuuksiin huomattavasti, ja kylmällä ilmalla pelaajien loukkaantumisriski on suurempi. Nykytilanteessa keväällä kauden aloittaminen on kuitenkin ainoa vaihtoehto, koska jos pelit venyisivät pidemmälle syksyyn, saatettaisiin kauden ratkaisevimmat ottelut pelata surkeissa olosuhteissa.

Miten talvi vaikuttaa pelaamiseen?

Jalkapallo on suunniteltu kesäkäyttöön. Jos ulkoilma on nollan paikkeilla, pallon materiaali kovettuu. Pallon tulee täyttää optimaalisissa olosuhteissa tietyt FIFA:n asettamat kriteerit elastisuuden ja keveyden osalta. Se taas ei onnistu, mikäli materiaalivalinnoissa tulee ottaa mahdolliset pakkassäät huomioon. Kun pallo kovettuu, sen lento- ja pomppimisominaisuudet heikentyvät, ja kaiken kukkuraksi puskeminen tekee kipeää. Pahimmassa tapauksessa kylmyys tekee myös kentän pinnasta arvaamattoman alustan, mutta kylmyyttäkin pahempi riski pelaajille on nurmelle muodostuva kosteus.

Nykyaikaiset jalkapallokengät pitävät suhteellisen hyvin kosteillakin pinnoilla, mutta kun yhtälöön lisätään vielä nollakelit, voi pelikentästä tulla vaarallisen liukas. Suurin riski talvijalkapallossa on kuitenkin pelaajien fysiikka: kylmä ilma altistaa lihakset helposti revähdyksille, eikä huolellinen lämmittelykään välttämättä auta asiaa. Suomessa jalkapalloilijat käyttävätkin kauden ensimmäisillä pelikierroksilla usein hanskoja ja teknisiä aluskerrastoja pelipaidan ja -housujen alla, jotta lihakset pysyisivät koko pelin ajan lämpiminä. Jotkut turvautuvat jopa ohuisiin pantoihin, jotta korvat eivät paleltuisi.

Miksei pelata halleissa?

Urheilupiireissä nousee ajoittain pintaan asiallinen kysymys, miksei Veikkausliigan ja muiden kotimaan huippusarjojen avauskierroksia pelata suosiolla halleissa, sillä kentät ovat hädin tuskin pelikuntoisia huhtikuussa. Suomen cupin otteluita pelataan jo paljon halleissa, mutta varsinaisen pelikauden alun ongelmien ratkaisijaksi halleista ei ole. Suomessa on vain kourallinen liikuntahalleja, joissa on kilpailumääräysten puitteissa mahdollista pelata varsinaisia aikuisten sarjapelejä. Isoin syy liittyy kuitenkin talouteen: halleihin ei mahdu läheskään niin paljon maksavia asiakkaita kuin stadioneille.

Täysimittaisetkaan jalkapallohallit eivät auta pelaajien kehittämisessä, sillä sisäolosuhteet eroavat paljon ulkona pelaamisesta. Jos ja kun Veikkausliiga toimii pelaajakehittämönä parempiin ulkomaisiin sarjoihin, on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki sarjapelit päästäisiin pelaamaan aidoissa olosuhteissa, aidoissa tilanteissa. Hallipelejä vastaan puhuu myös omalta osaltaan heikko ilmanvaihto joissain halleissa sekä yleinen pelifiiliksen puuttuminen. Kauttaaltaan katettu ulkoilmastadion voisi toimia ratkaisuna, mutta maailmaltakaan ei senkaltaisia urheilukomplekseja monesta maasta löydy, eikä Suomen jalkapalloseuroilla sellaiseen voisi koskaan olla realistisesti varaa.

Treenaaminen talvella

Vaikka jalkapallon pelaaminen talvella ei olekaan helppoa tai kannattavaa, treenaamista se ei kuitenkaan estä. Halleissa ja liikuntasaleissa voi tehdä monipuolisesti erilaisia drillejä, jotka kehittävät pelaajien lajitaitoja teknisesti ja taktisesti eteenpäin. Täysmittaisella kentällä treenaaminen ei ole aina tarkoituksenmukaista, sillä koko kentän harjoituksiin kannattaa siirtyä vasta silloin, kun pelin pienempien osa-alueiden hallinta on kyllin hyvällä tasolla. Talven harjoitusten perimmäisenä tarkoituksena on saada pelaajille alle tarpeeksi toistoja syöttöjen, juoksuratojen ja vetojen osalta.

Joukkuehenkeä voi kohottaa pelaamalla vaikkapa umpihankijalkapalloa silloin tällöin keskellä pimeintä talvea. Pelillistä kehitystä hangessa rämpiminen ei edistä, mutta talven treenikauteen täytyy mahtua muutakin kuin pelkkää peliteknistä suoritusta. Pelaajien yhteenliimautuminen joukkueena tapahtuu juuri tiiviissä treenitahdissa talven aikana ja lajiharjoitusten ohella talvikauteen kuuluu olennaisesti voima – eli salitreenin kova intensiteetti.

Lihaskuntoa tulee toki treenata läpi kauden, mutta varsinainen voimatreenikausi ajoitetaan aina talveen, jotta kehittynyttä fysiikkapohjaa voidaan hyödyntää kentällä. Onnistunut talvikausi on siksi avain onnistuneeseen pelikauteen.

Talven oheislajit jalkapallon rinnalla

Liikunnan ja urheilun asiantuntijat vannovat monipuolisen liikkumisen nimeen, kun puhutaan junioriurheilijoista. Ei ole sattumaa, että monet menestyneimmät suomalaisurheilijat ovat pelanneet pitkälle teini-ikään ja varhaisaikuisuuteen asti montaa lajia yhtä aikaa. Erityisesti pallopelit kehittävät käsi-silmä-koordinaatiota ja ketteryyttä, joita tarvitaan lajissa kuin lajissa. Jalkapallon vastapainona esimerkiksi talvisaikaan pelattava koripallo toimii hyvin, sillä se kehittää ponnistustaitoja ja räjähtävyyttä. Ylivoimaisesti Suomen suosituin talvilaji jääkiekko, tuo jalkapallon oheislajina voimaa ylä- ja keskivartaloon, mutta aikuistasolla jääkiekon kehittämät suuret jalkalihakset voivat haitata jalkapalloharrastusta.

Jalkapallon talvitreenaaminen tulevaisuudessa

Surullista, mutta totta: Suomen talvet muuttuvat vuosi vuodelta leudommiksi ja vähälumisimmiksi. Ympäristön kannalta tilanne on katastrofaalinen, mutta jalkapalloilijat ja muut kesälajien harrastajat pääsevät aloittamaan ulkotreenikautensa entistä aikaisemmin. Halli- ja salitreenaus ovat tärkeä osa jalkapallon talviharjoittelua vielä pitkään, mutta tällä tahdilla 2040-luvun jalkapallokentät ovat pelikuntoisia jo helmikuussa. Kesälajien talviharjoitusfasiliteetit ovat kunnille ja kaupungeille isoja investointeja, mutta vaikka harjoituspaikkoja tulisikin lisää, ovat tilojen täyttöasteet silti talvisin lähes 100 % luokkaa kaikilla paikkakunnilla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *