Kesälajien harrastaminen talvella

Moni urheilulaji on riippuvainen olosuhteista. Sisätiloissa pelattavat lajit, kuten koripallo, lentopallo ja sulkapallo, eivät ole säiden ja vuodenaikojen armoilla, mutta ulkolajeissa tilanne on toinen. Jalkapallo, jääpallo, pesäpallo, amerikkalainen jalkapallo ja vaikkapa maahockey ovat lajeja, joissa olosuhteet voivat jopa ratkaista otteluiden lopputuloksia, tai perua ottelutapahtumia kokonaan. Ulkolajeissa myös pelikausi on rajallinen lämpötilan tai valoisuuden vuoksi – kukapa haluaisi pelata jalkapalloa lumihangessa tai pesäpalloa pilkkopimeässä. Kumpaakin lajia voi silti treenata ympäri vuoden.

Kesälajeissa treenien jaksottaminen kauden ajaksi tapahtuu yleensä niin, että syksyn ja alkutalven aikana keskitytään peruskuntopohjan luomiseen, keskitalvella lisätään voima- ja ketteryystreenien intensiteettiä, kevättalvella aletaan painottamaan enemmän lajitreenaamista ja kun kelit sallivat, mennäänkin jo ulos harjoittelemaan. Riippuen lajista ja paikkakunnasta, aina varsinaiseen lajitreenaamiseen ei ole mahdollisuutta, ainakaan täydessä mittakaavassa, jolloin talvitreenaamista täytyy pilkkoa hieman pienemmiksi osa-alueiksi. Kesälajien harrastaminen talvella ei siis ole aina kovin helppoa, mutta tarkalla suunnittelulla saa hyviä tuloksia aikaan!

Hyödynnä kaikki mahdolliset tilat

Suomessa ei ole monia kuntia ja kaupunkeja, joissa kaikki liikuntapaikkojen käyttäjät olisivat täysin tyytyväisiä treenivuorojen ajankohtiin tai niiden lukumääriin. Kompromisseja täytyy aina tehdä ja usein niitä tehdään kaupungin edustusjoukkueiden ja nuorimpien juniorijoukkueiden ehdoilla. Huippu-urheilulle tulee olla tarpeeksi resursseja, mutta pienten lasten treenien alkamisajat eivät saa mielellään venyä iltakahdeksaan tai pidemmälle, jotta urheileminen ei haittaa arkielämää ja koulunkäyntiä. Toisinaan joukkueen käytössä on isompi liikuntasali tai -halli, toisinaan pieni punttisali tai sisäjuoksuradan pätkä.

Ainainen treeniolosuhteista valittaminen ei vie joukkuetta eikä pelaajia pidemmälle. Siksi kesälajien valmentajilla on syytä olla kattava valikoima erilaisia treenejä eri tiloihin. Jos se ei olisi kiinni harjoittelutiloista, mikä tahansa suomalainen jalkapallojoukkue todennäköisesti haluaisi harjoitella koko vuoden täysmittaisella jalkapallokentällä ja välillä salilla voimaharjoittelun merkeissä, mutta se ei ole realistinen ajattelumalli valtaosassa Suomen kunnista. Liikuntasaleistakin saa kaiken hyödyn irti, kun keskittyy silloin esimerkiksi tekniikkatreeneihin tai oheisharjoitteluun, kuten lihaskuntoon, ketteryyteen tai taktiikkaan.

Talvella ryhmä, kesällä joukkue

Talvikaudella on hyvin aikaa ryhmittää pelaajista yhtenäinen joukkue. Tiiviillä treenauksella, leiriviikonloppuja järjestämällä ja palavereissa istumisella joukkue hitsautuu hiljalleen yhteen ja oppii tuntemaan toinen toisensa. Joukkueurheilussa henkilökemiat ovat paljon tärkeämmässä osassa kuin usein ammattiurheilunkin viitekehyksissä ajatellaan ja siksi on ensisijaisen tärkeää, että jokainen joukkueen pelaaja, valmentaja ja taustatoimija tuntee oman roolinsa ja haluaa tehdä parhaansa yhteisesti sovittujen päämäärien saavuttamiseksi. Talvikaudella onkin syytä karsia muutamia treenikertoja pois ja korvata ne ryhmäytymispäivillä.

Etenkin juniorivalmentajat ajattelevat usein, että määrä korvaa laadun talviharjoittelussa. Jos esimerkiksi pesäpallojoukkue harjoittelee pienessä liikuntasalissa, silloin toistokertoja täytyykin tulla paljon, mutta kun päästään treenaamaan täysmittaiselle kentälle hallioloissa, on syytä uhrata muutamia arvokkaita kenttävuorominuutteja taktiseen valmennukseen.

Tehokas talvitreenaaminen ei ole pelkkää salilla rehkimistä tai loputonta toistojen jankkaamista, vaan myös henkisesti ja taktisesti kehittävää. Talvikaudella pelaajille voi antaa aikaa rauhassa miettiä erilaisia ratkaisumalleja tositilanteisiin ja kokeilla poikkeavia suorituksia. Kun pelikausi lähestyy, silloin ei enää mielellään kokeilla uutta.

Järkeä salitreenaukseen

“Tehtiin talvella paljon punttia” -lausahduksen voi kuulla haastattelujen yhteydessä monen kesälajin harrastajan suusta. Kuten tässäkin tekstissä aiemmin todettiin, runsas voimatreenaaminen onkin talvikaudella järkevää, mutta siinäkin piilee omat sudenkuoppansa. Toisin kuin kuntotreenaajat, joitain tiettyjä lajeja harrastavat urheilijat eivät käy ensisijaisesti salilla siksi, että heillä olisi isot lihakset ja he näyttäisivät hyvältä. Ne seikat toki tulevat treenauksen myötä kylkiäisinä, mutta salitreenien täytyy aina olla lajiominaisuuksia kehittävää, eikä vaan sekalaista punttien nostelua.

Etenkin C-junioreista alkaen salitreenaamisessa täytyy olla johdonmukainen suunnitelma, joka palvelee pelaajan kehitystä koko kauden ja uran kannalta. Salitreenaus jaetaankin usein osiin ja jokaisella treenikaudella keskitytään tiettyihin lihasryhmiin tai fysiologisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi amerikkalaisen jalkapalloilijan talvikauden saliohjelma voisi hyvinkin olla kolmijakoinen: ensimmäisellä jaksolla keskitytään saamaan hyvä lihaskuntopohja, toisella jaksolla hankitaan lisää voimaa ja kolmannella jaksolla lihaksista otetaan kaikki irti räjähtävällä treenauksella. Hyvin suunniteltu salitreenikausi antaa pelaajille myös aikaa palautua, sillä varsinainen lihasten kehittyminen tapahtuu levossa.

“Eihän siellä ole paljoakaan lunta”

Kun kentät alkavat sulamaan, kesälajien harrastajat odottavat intoa täynnä, milloin olosuhteet sallivat taas treenaamisen ulkona. Suomessa Veikkausliigan kausi alkaa huhtikuussa ja silloin vielä pohjoisimmilla pelipaikkakunnilla on lumi maassa, joten jalkapalloilijat ovat tottuneet kylmiinkin olosuhteisiin. Suomen Cupin otteluita on silti viime kausina jouduttu siirtämään halleihin pakkassäiden vuoksi. Toisinaan voi olla paikallaan hassutella ja mennä pitämään treenejä ulos, vaikka säät eivät olisikaan optimaaliset. Umpihankijalkapallo saa taatusti pelaajien hien virtaamaan ja suut hymyyn.

Alueellinen yhteistyö on voimaa

Isommilla paikkakunnilla kesälajien harjoittelumahdollisuudet ovat paremmat, sillä useissa kaupunkikeskuksissa on lämmitettyjä halleja, joihin mahtuu vaikkapa täysimittainen pesäpallo- tai jalkapallokenttä. Ei olekaan siis ihme, että useimmat pääsarjaseurat kesälajeissa tulevatkin isommista kaupungeista. Alueellista yhteistyötä lisäämällä voidaan kuitenkin auttaa etenkin juniorijoukkueita. Maakunnan suuret kaupungit ja ympäristökunnat voivat hyötyä toinen toisistaan siten, että ympäristökuntien juniorit treenaavat talvisin kaupungin tiloissa ja vastaavasti kesällä pienemmät kunnat tarjoavat urheilutilojaan tai palveluitaan emäkunnalle tai -seuralle. Hyvinvoiva seurayhteisö syntyykin usein koko alueen yhteistyön tuloksena.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *