Vauhtia ja vaaroja jääkiekkokaukalossa

Jääkiekko on katsojamäärän ja medianäkyvyyden perusteella Suomen suosituin urheilulaji. Vauhdikas ja fyysinen laji altistaa pelaajat törmäyksille, taklauksille ja loukkaantumisille, eikä parhaimmatkaan suojavarusteet auta kovan iskun tullessa. Vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana kiekkopiireissä on toden teolla herätty tajuamaan jääkiekkokaukalon merkitys pelaajien turvallisuuteen. Nykyään niin sanotut joustokaukalot ovatkin pakollisia kotimaan Liigassa ja kaikissa maailman johtavissa jääkiekkosarjoissa. Joustokaukaloiden on tutkittu vähentävän loukkaantumisia ja aivotärähdyksiä merkittävästi, sillä ennen niiden yleistymistä kova laitataklaus saattoi tuntua kuin olisi lentänyt päin betoniseinää.

Juuri jääkiekko sanelee kaukalon ominaisuudet, vaikka käyttäjiä löytyy muistakin lajeista. Muun muassa taitoluistelijat, kaukalopalloilijat, ringeten pelaajat ja kaukalopikaluistelijat harjoittavat omaa lajiaan jääkiekkokaukalossa, mutta koska ne eivät salli tahallista fyysistä kontaktia, kuten jääkiekko, kaukalon laitojen ominaisuudet eivät ole niin suuressa roolissa. Pelialueen koko kuitenkin vaikuttaa jokaiseen kaukalossa pelattavaan lajiin: jääkiekkokaukaloille ei ole määritelty yhtä ja ainoaa kokoa, vaan niin kansainvälisten sääntöjen kuin NHL:nkin sääntöjen nojalla kaukalon mitat saavat vaihdella hieman.

Jääkiekkokaukalon mitat

Kansainvälinen Jääkiekkoliitto IIHF määrittää, että kaukalon tulee olla minimissään 56, mutta maksimissaan 61 metriä pitkä. Leveys saa vaihdella 26–30 metrin välillä. Nämä mittasäädökset koskevat siis kaikkia liiton alaisia sarjoja, eli käytännössä kaikkia maailman kiekkoliigoja Pohjois-Amerikan sarjoja lukuun ottamatta. Laidan korkeus jään pinnasta on suunnilleen sama joka maassa, 1,02–1,22 metriä. Laitojen päällä tulee olla vähintään 100 senttimetrin korkuinen pleksin, jonka pitää kiertää koko kaukalo, paitsi vaihtopenkkejä. Päädyissä pleksin mitoiksi määritellään 160–200 cm.

Kuten lajipiireissä hyvin tiedetään, NHL-kaukalot ovat kapeampia kuin kansainväliset kaukalot. NHL:n sääntökirjan mukaan kaukalon tulee olla 61 metriä pitkä ja 25,9 metriä leveä. Laitojen ja pleksien osalta säädökset ovat samat kuin IIHF:llä. Kapeampi ja usein pidempi kaukalo muuttaa pelin luonnetta entistä nopeatempoisemmaksi, ja siksi suoraviivainen pohjoisamerikkalainen jääkiekko näyttääkin usein vauhdikkaammalta ja näyttävämmältä kuin eurooppalainen pelityyli. Kun tilaa ei ole leveyssuunnassa, on ainoastaan loogista, että NHL:ssä pyritään jatkuvasti eteenpäin suuntautuvaan liikkeeseen.

Jään merkinnät

Jäältä ja usein myös kaukalon laidalta löytyy sääntömääräisiä merkintöjä, viivoja. Jääkiekossa viivoja on yhteensä viisi: punaviiva, kaksi siniviivaa ja kaksi päätyviivaa. Jos areenalla pelataan paljon ringetteä, myös B-pisteiden kaaren ulkoreunoihin voi olla piirrettynä erillinen ohut viivansa. Viivojen lisäksi jäästä löytyy neljä B-pistettä, neljä aloituspistettä keskialueelta ja maalivahdin alueet. Joissain sarjoissa, kuten NHL:ssä, myös maalivahdin alueen taakse on piirretty erillinen alueensa, jossa maalivahti saa ainoastaan pelata kiekkoa päätyviivan takana.

Jäämerkinnät ovat kaikissa maailman jääkiekkosarjoissa samat, mutta niiden mittasuhteet vaihtelevat. Kansainvälisissä kaukaloissa keskialue eli siniviivojen välinen alue on reilu 17 metriä pitkä, kun NHL:ssä se on kaksi metriä lyhyempi. Sen vuoksi Pohjois-Amerikassa myös hyökkäysalueet, eli päätyviivan ja siniviivan väliset alueet ovat suuremmat, eli kiekon pitäminen ja liikuttaminen vastustajan päädyssä on helpompaa. Kaukalon kapeus tarkoittaa myös luonnollisesti sitä, että hyökkäysalueen aloituspisteet, B-pisteet, sijaitsevat keskempänä kenttää, eli lähempänä maalia kuin Kansainvälisen Jääkiekkoliiton säännöissä.

Pelialue muissa jäälajeissa kuin jääkiekossa

Kaukalopallossa käytetään jäämerkintöjä myöten tismalleen samaa pelialuetta kuin jääkiekossa. Paitsioita ja pitkiä kiekkoja lajissa ei kuitenkaan tunneta, joten käytännössä siniviivaa ja päätyviivoja ei tarvittaisi lainkaan. Kaukalopallossa aloitukset tapahtuvat samoilta aloituspisteiltä kuin jääkiekossa ja hyökkäyspään vapaalyönnit annetaan B-pisteiltä. Ringetessä puolestaan niin kutsutun ringetteviivan sisällä saa olla samanaikaisesti vain kolme kenttäpelaajaa molemmilla joukkueilla samanaikaisesti, jotta peli pysyy vauhdikkaana. Ringetessä siniviivalla ei siis ole merkitystä, vaan määrittävinä merkintöinä toimivat ringetteviivat ja keskiviiva.

”Short track” eli kaukalopikaluistelu on näyttävä, kaukalossa käytävä olympialaji. Jääkiekkokaukalossa voidaan kuitenkin pelata myös muutamia kesälajeja. Rullakiekossa säännöt ja säädökset ovat miltei identtiset jääkiekkoon nähden – ainoana erona on se, että luistinten sijaan lajissa käytetään rullaluistimia.

Myös harvinaisempaa kaukalojalkapalloa voidaan pelata missä tahansa jääkiekkokaukalossa. Jääpallosta johdettua ”rink bandya” eli kaukalojääpalloa pelataan jonkin verran Euroopassa ja Yhdysvalloissa, kun taas Pohjoismaissa emälajilla jääpallolla on yhä perinteinen, arvostettu asema. Jääpallo itsessään on puhtaasti ulkolaji.

Purettava kaukalo – monikäyttöinen areena

Modernit jäähallit ovat nykyisin monikäyttöisiä areenoita, joissa voi pelkkien jääkiekko-otteluiden lisäksi järjestää vaikkapa koripallomatseja tai isoja konsertteja. Muunneltavuuden vuoksi onkin tärkeää, että hallin infrastruktuuri kaukaloa myöten on helposti siirrettävissä ja purettavissa.

Yhdysvalloissa on yleistä, että sama areena toimii jääkiekko- ja koripallojoukkueen kotikenttänä. Usein muutos parkettikentästä jääkiekkokaukaloon ja päinvastoin tehdään jopa 12 tunnissa, kunhan jäädytyslaitteet saavat jään kuntoon. Suomessakin miltei kaikkien Liigatason hallien jääkiekkokaukalot voidaan helposti purkaa vaikkapa festarien ajaksi pois.

Turvallisuudessa yhä kehittämistä

Vaikka pelaajien turvallisuus on parantunut huimasti viime vuosikymmenistä, joustokaukaloissa on yhä kehittämisen varaa. Nykyiset joustokaukalot on suunniteltu niin, että lähinnä niiden yläosat ja pleksit joustavat kovassa taklauksessa, mutta yhä edelleen vammautumisen riski on suuri, jos kontakti tapahtuu selkeästi irti laidasta ja taklattava pelaaja lentää kaukalon laitaan pää tai niska edellä. Kaikkia riskejä ei tietenkään voida kokonaan poistaa, mutta jousto-ominaisuuksien lisääminen myös laitojen alaosiin voisi olla seuraava painopiste joustokaukaloiden kehittämisessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *